Tänää maanantaina kysyin siltä pojalta tykkääkö se mun ystävästä.. Niinkun tsekkaat alaspäin vai onko se nyt ylöspäin nii oon kertonut siel tästä hommasta.. No mutta tällee se keskustelu meni tunnin alussa: Minä: Hei poika! (tuo poika sana on sen pojan nimi jota en kerro) No sitten se poika: No mitä! Minä: Tykkääkkö tytöstä (tyttö taas on se ystäväni jota en myöskään kerro) Sitten kuulette huonot uutiset. Poika: E... Kysyin että mitä? Poika: En... minä sitten tokaisin siis Et tykkää? Poika: NONII OON SANONU SEN VAIKKA KUINKA MONTA KERTAA!! Sitten minä kipitin pulpetilleni hiljaan istumaan. Kerroin ystävälleni huonot uutiset. Hän ei ruvennut itkemään onneksi... Koska en oikein osaa kunnolla lohduttaa koska yleensä päästän suusta loukkaavaa tai jtn. vastaavaa mikä saa toiset suuttumaan.. (Ihme) Kerrankin saan sanottua mistä se ei itke ja sit sanon jtn. ja se purskhataa itkuun. Siinä vaiheessa en jää pyytelee anteeksi vaan livahdan ulos keskustelusta ja pyydän sitten jälkeenpäin anteeksi. Yleensä palaan vielä sanomaan suutuikko sä mul? Mut yleensä saan kuulla epämiellyttävän asian: NO mitäs luulet!! TOTTAKAI pska. Itse en suutu vaan sanon: Kiitos. Ja lähden pois.. Ei nyt enää mitää..